Kun 2-k-maalia sekoitetaan on sitä tehtävä riittävästi ettei se lopu kesken maalaamisen. Ei ainakaan niin, että kesken jonkun tuotteen maalaamista pitäisi alkaa tekemään lisää maalia. Silloin tulisi niin pitkä tauko ruiskutuksessa että työhön tulisi väkisinkin työsaumaa joka ei ole hyväksyttävää. Maalia tulee siis tehdä varmuudella sellainen määrä, että se varmasti riittää ainakin niin että kesken yhden tuotteen maalaamista se ei lopu kesken. Tilanne on silloin helpompi jos maalataan sarjassa paljon pieniä tuotteita. Kun huomataan maalin olevan vähissä tehdään sitä lisää silloin kun viimeinen kokonainen tuote on maalattu kokonaan. Tällöin on myös helpompi arvioida paljonko sitä maalia tähän työhön vielä pitää lisää tehdä. Lopulta kuitenkin yleensä käy niin että sekoitettua maalia jää jonkin verran. Jos se laitetaan jätteeksi menetetään maali ja jätteen hävityksestäkin tulee kustannuksia.

Keino millä jäänyt maali voidaan pelastaa myöhempää käyttöä varten, on sen pakastaminen. Kemiallisiin reaktioiden nopeuteen pätee että reaktionopeus riippuu lämpötilasta. Jos lämpötilaa nostetaan reaktio nopeutuu ja jos sitä lasketaan reaktio hidastuu. Jonkinmoisena yleissääntönä voidaan pitää, että 10 C-asteen muutos joko nopeuttaa tai puolittaa reaktionopeuden. Tämä pätee pitkälti mm. korroosioon ja ruoan säilymiseen mutta myös 2-k-maalien säilymiseen.

Jos maalin pot-life-aikaa olisi vielä jäljellä 2 tuntia mutta se saadaan nopeasti jäähdytettyä +20 C-asteesta -20 C-asteeseen sen reaktionopeus putoaisi niin paljon että pot-life aikaa olisikin jäljellä 32 tuntia tämän laskentatavan mukaan. Jokainen 10 C-asteen pudotus olisi tuplannut pot-life ajan. Näin se ei todellisuudessa kuitenkaan mene eikä sitä todellista pot-life-aikaa pysty mitenkään tietämään. Ainoa käyttökelpoinen tapa on arvioida maalin viskositeettia. Jos se on edelleen lämmityksen jälkeen samaa luokkaa kuin ennen pakastamista on maali käyttökelpoista tiettyihin sopiviin kohteisiin. Ei välttämättä kaikkiin. Tämä vaatii aina tapauskohtaisen arvioinnin. Jos ongelmia tulisi ei maalinvalmistaja varmaankaan ottaisi mitään vastuuta ongelmista. Omien kokemuksieni mukaan ongelmia ei ole tullut kun maali jonka pot-life-aikaa olisi ollut jäljellä 2-3 tuntia on pakastettu ja käytetty seuraavana päivänä. Maaleina ovat olleet liuotinpohjaiset epoksi- ja polyuretaanimaalit.

Pakastuksessa on toimittava seuraavalla tavalla:

1. Maali pitää laittaa ilmatiiviiseen astiaan ja saattaa se nopeasti pakastimeen.

2. Kun maali otetaan pakastimesta sen kantta ei saa avata. Jos avataan, niin jääkylmän maaliin pintaan alkaa tiivistyä vesipisaroita ja maali menee pilalle.

3. Kun maaliastia otetaan pakastimesta on se laitettava kuumaan vesihauteeseen kellumaan. Veden voi välillä vaihtaa jos se tuntuu kylmenevän. Lämmitykseen sopiva aika on ½- 1 tunti riippuen maalin määrästä ja astian muodosta. Pitää katsoa ettei vettä pääse maalin sekaan.

4. Kun kansi avataan on maali syytä sekoittaa nopeasti tikulla niin sen lämpötilaerot tasaantuvat. Sekoituksen jälkeen arvoidaan onko viskositeetti oikea. Jos on, niin sitten maali käytetään nopeasti tai voidaan lisätä osaksi uutta tehtyä maalia.

En kehoita ketään toimimaan näin. Toimintatavassa on omat riskinsä. Itse olen tehnyt eri maaleilla ensin testausta ennen kuin olen aloittanut niiden pakastamisen ja uudelleenkäytön. Ongelmia ei ole tullut silloin kun maali on ollut viskositeeltaan kunnossa. Jos eivät ole olleet niin en ole niitä käyttänyt.